Silti elossa.

Hei

Siitä on taas tosi kauan, kun kirjoitin viimeksi, niin paljon tapahtui sinä päivänä ja sen päivän jälkeen, kun päätin aloittaa kirjoittamisen uudelleen. Jouduin sairaalaan massiivisen verenvuodon takia, ohutsuoleeni oli revennyt jostain syystä haava, kävin teholla ja pääsin parin päivän päästä kotiin. Olin reilu kaksi vuorokautta kotona ja se uusiutui, tällä kertaa tarvittiin ambulanssi hakemaan minut ja teho tiimi varmistamaan, että pysyin hengissä, nyt minut tutkittiin eikä päästetty kotiin ennen kuin tilani oli varmistettu turvalliseksi, ja koko tuon ajan rakas avomieheni oli suurimman osan vuorokaudesta luonani, vaikka yleensä vain nukuin. Hän huolehti minut terveeksi ja varmisti ettei minulle tapahdu mitään pahaa enää sen jälkeen.

Lopulta viikkoa ennen joulua hän kertoi, ettei enää rakastanut minua niin paljon, että suhde voisi tästä enää edetä, tässä olisi kaikki. Päätimme erota, itkimme molemmat sen yön sylikkäin. Se oli ainoa oikea päätös, siitäkin huolimatta, että se repi minut niin palasiksi etten pystynyt enää nukkumaan. Mietin jo itseni tappamista, kun en enää vain kestänyt sitä kaikkea. Menin lääkärille ja kerroin etten enää oikeasti jaksa mitään, olen niin väsynyt kaikkeen, että kuolen. Sain kerrankin apua heti. Lääkkeet masennukseen ja ahdistukseen.  Vietimme joulun yhdessä, kävimme hänen äidillään ja lopulta menin itse kotiin hänen mennessä käymään isällään. Olin väsynyt ja surullinen päivän ponnistukset ottivat veronsa, halusin tirauttaa pari kyyneltä ennen hänen tuloaan.

Uudenvuodenkin vietimme yhdessä, Olimme jälleen hänen äidillään, vitsailimme yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä, kuinka matkustaisimme kaikki kolme johonkin lämpimään paikkaan. Olimme molemmat laittaneet asuntohakemukset sinä päivänä.

Lopulta muutto käynnistyi täydellä rytäkällä, molempien saadessa ensimmäiset asunnot joihin oli hakenut. Muuton aikana molemmat väsyivät todella paljon. Kävimme töissä, yritimme selvitä tilanteesta, muuttaa ja järjestää asioita jotka eivät millään tahtoneet mennä niin kuin olisi pitänyt. Lopulta muuton aikana hajosi pari selkää, auto ja pesukone. Muutama tavara päätyi väärään paikkaan ja loppusiivous tehtiin järkyttävällä vauhdilla muutamassa tunnissa vain, jotta pääsimme toteamaan, että unohdimme ruoat parvekkeelle viimeisten vaihtovaatteiden kanssa.

Muutosta tuli painajaismainen. kaikki mikä pystyi menemään pieleen, meni myös pieleen. JA vakuutusyhtiö josta otin kotivakuutuksen osoittautui todella huonoksi. On mennyt yli 3 viikkoa vahinko ilmoituksen teosta enkä ole vieläkään saanut päätöstä, saati lisäselvityspyyntöjä. Aion vaihtaa vakuutusyhtiötä.

Lopulta kun kaikki mukamas alkoi rauhoittumaan niin ajoin kolarin moottoritiellä niin että nyt olen kotona muutaman päivän sairaslomalla niskojenjäykkyyden sekä päänsäryn joka ei ota laantuakseen takia.

Joka päivä toivon että voisin käpertyä hänen kainaloonsa, hengittää hänen tuoksuaan ja sulkea silmäni unohtaakseni edes hetkeksi tämän kaoottisen tilanteen. Sitä vastoin käperryn kylmään vuoteeseeni yksin, ja toivon nukahtavani mahdollisimman nopeasti, ennen kuin musertava ikävä pyyhkäisee ylitseni. jonka jälkeen nukkumisesta ei tule enää mitään.

Olen elossa ja iloinen siitä, vaikka välillä haluankin vain luovuttaa.

-Juliana